Huu, tänään oli viimeinen päivä "varsinaista" koulua.. Enää jäljellä neljän kuukauden harjoittelujakso ja opinnäytetyön tekeminen.. Jessus, että on mennyt äkkiä tämä vajaa kolme vuotta..

Nyt alkaa tulla jo sellanen nostalgia olo, kun tietää ettei immeisiä näe enää niin usein kuin ennen.. Toivottavasti ei yhteydet katkiais.. Ja jos oikein hyvä tuuri käy, niin jopa töitäkin olisi tiedossa heti koulun jälkeen.. Mutta jos ei, niin ainakin on aikaa tehdä helmeilyjä ja kaikkea muuta kivaa.. Vaikka tietenkin mie tylsistyn yksin kotona sillä aikaa kun Mies on töissä.. Kun nyt jo meinaa olla vaikeaa.. Kai sitä pitää keksiä jotain uusia harrastuksia sitten, että olis jotain mitä tehdä ja mielellään ei neljän seinän sisällä.. Ahdistaa vaan jo etukäteen.

Eilen oli joku ihme masennuspäivä.. Suunnilleen seinää tuijotin ja mikään ei ollu hyvin.. Kai se tekee, kun alkaa tämä älytön stressi helpottaa, mitä nyt on ollut viime aikoina.. Huoh, pitäs vissiin jaksaa ruokaakin laittaa, vaikka ei oikein kyllä nappais.. Niin ja siivotakin vois.. eäh, ei jaksa. Olen laiska, myönnän..

Eilen taisin nukahtaa kuin uppotukki, ei tarvinnu unta kauan odotella. Ilmeisesti se tuo ylenpalttinen liikunta pistää väsyttämään. Jalatkin oli kippeemmät ku aikoihin.. Ilmeisesti pitäisi tehdä jotain tuolle kunnolle.. Noh jos sitä tuossa keväämmällä.. Tai sitten ei ikinä... Ainakaan ei meikäläisen motivaatiolla.. Tai jos sitä vaikka sitten kun saa ihan itse päättää mitä lounaaksi syö ja muutenkin, niin vois harkita jotain ruokaremonttia, mutta ei oikeastaan sitä ennen.. Lenkilläkin vois käydä.. Ajattelin tuossa pari viikkoa sitten, että jos saisi vaikka viisikin kiloa pois hiihtolomaan mennessä, niin olisin tyytyväinen. Mutta mikäli on viime keväisiä tuloksia uskominen, niin se lähtee jo viikossa, kun saa nesteet kiertämään.

Näyttäis siltä että tästä melkein romaani on syntymässä, mutta mitäs pienistä kun tekstiä syntyy. Onpahan jotain vaihtoehtoista tekemistä ruuanlaitolle ja siivoamiselle.. x] Kellokaan ei ois vasta ko seittemän.. Vois melkein suunnistaa tuonne ulkomaailmaan ja käydä vaikka lenkillä.. Mies varmaan luulee minua sairaaksi, jälleen kerran.. Mutta mitäs pienistä kun ei pienetkään meistä.

Väsyttääkin, jos sittenkin jättäis vaikka sen lenkkeilynkin pois tämän illan ohjelmasta ja menis vaikka laittamaan sitä ruokaa ja tekis jotain kivaa helmistä.. Olis mulla kyllä aivan ihana ohjekin tuolla mikä pitäis toteuttaa, mutta ei pysty ko ei oo helmiä.. x] Pitäs saada siemenhelmiä lisää, niitä on ihan liian vähän... Ja muutakin vois taas tilata.. Helmihullun ikuinen kierre.. Ei ole just niitä sopivia vaan on kaikkea muuta. x]

Tiistaina katsoi porukka hieman pitkään, ko huomasin että yhellä tutulla oli piiiiitkä kaksirivinen kaulakoru.. Aloin sitä sitten maanisena tuijottaa ja mutista "Helmiä... helmiä..." Pitävät varmaan hulluna. Noh, ei haittaa, ei olis ensimmäinen kerta.. Olenhan mie ollu joskus hamassa nuoruudessa outo ja pelottava ja vaikka mitä..

Jos sitä nyt jättäis tämän kirjottamisen, ettei ihan koko ilta tässä menis.. C Ya!